bg

Free background from VintageMadeForYou

perjantai 11. maaliskuuta 2011

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa


Näytti siltä kuin se olisi ollut kokonaan toinen kaupunki, nuo ihmiset jotka elivät ja tekivät työtä sen talon vieressä, jossa hän asui. Ja olivatko he todella niin erilaisia? Kaikki ihmiset leirissä käyttivät samanlaisia vaatteita, samoja pyjamia ja kangaslakkeja, kun taas ihmiset jotka vaelsivat hänen talossaan (lukuunottamatta Äitiä, Greteliä ja häntä itseään) käyttivät erilaisia ja eri tavoin koristeltuja univormuja ja koppalakkeja tai kypäriä ja punamustia käsivarsinauhoja ja kantoivat aseita ja näyttivät aina kamalan vakavilta, niin kuin se kaikki olisi ollut kauhean tärkeää, eikä kukaan olisi saanut olla siitä eri mieltä.
Mutta mikä se ero oikeastaan oli? Bruno ihmetteli itsekseen. Ja kuka päätti, ketkä käyttivät raidallisia pyjamia ja ketkä käyttivät univormuja?

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa
Alkuteos: The Boy In The Striped Pyjamas, 2006

Kirjan takakansi on kovin salaperäinen eikä paljasta juonesta mitään, mutta koska jo kirjan kansi kielii, mistä on kysymys, en ala sitä salailla. Koska kirja on nuorille suunnattu, paljastuu jutun juju joka tapauksessa aikuiselle jo alkumetreillä... 

Bruno on 9-vuotias poika, jonka Isä saa ylennyksen komendantiksi, ja sen myötä perhe muuttaa pois Berliinin kodistaan. Uusi kotipaikka  ei ole Brunosta yhtään hauska, vaikka sitä kaikki vitsiksi sanovatkin. Bruno kaipaa katkerasti takaisin Berliiniin, jonne jäi kaunis koti ja pojat joitten piti olla hänen parhaat ystävänsä elämän loppuun asti. Aus-vitsissä Brunolla ei ole leikkitovereita lainkaan. Naapurissa asuu kyllä paljon lapsia, mutta heidän ja Brunon välillä on piikkilanka-aita, eikä pyjamalapsia koskaan kutsuta päivälliselle heille. Brunolla on siis yksinäistä ja kuolettavan tylsää, kunnes hän kerran löytöretkeillessään löytää aidan toiselta puolelta pojan. Pojan nimi on Shmuel ja hänestä tulee Brunon uusi ystävä... paras ystävä elämän loppuun asti.

Tarinautti lokikirjaan: Luettuani reilussa viikossa kolme kirjaa ikääntymisestä ja kuolemasta löysin itseni nuortenosastolta etsimässä "jotakin kevyttä". Jotakin kevyttä tämä ei ollut, unohtumaton Lukuelämys kyllä. Siitä huolimatta, että Bruno oli naiiviudessaan hetkittäin suorastaan epäuskottava (vaikka tuskinpa sen ajan Saksassa lapsia suorastaan kannustettiin omilla aivoilla ajatteluun ja asioiden kyseenalaistamiseen... ikävä kyllä).

Bruno katselee maailmaa niin viattomasti, että se korostaa tarinan raadollisuutta - mm. Bruno pohdiskelee, kummasta käsivarsinauhasta itse tykkäisi enemmän, sellaisesta kuin hänen isällään vai sellaisesta kuin Shmuelilla. Paljon olen aiheesta kirjoja lukenut, mutta tästä näkökulmasta en koskaan ole holokaustia katsellut. Nuorille suunnattuna se vääntää asioita rautalangasta, välillä ärsyttävyyteen asti, mutta ainakin varmistuu että kaikki lukijat hoksaavat missä mennään. Toisaalta välillä käännetään katse hienotunteisesti toisaalle: lukija ei koskaan saa tietää, mitä Pavelille oikeastaan tapahtui. Ja kuten oikeassakin elämässä: moni asia jää hieman epäselväksi, niiden epämääräisten keskustelunpätkien varaan jotka vanhempien keskusteluista kuullaan.

Summa summarum: suosittelen. Tämä kirja tuskin jättää kylmäksi ketään.

P. S. Luetut-blogin Mette kirjoittaa omassa arviossaan tästä kirjasta niin hienosti, että oli aivan pakko lainata häneltä loppulause tähän:

Niin, tämä ei ole lasten kirja. Toivoisin, etteivät lapset lukisi kirjaa, joka tekee heidän sisälleen kirkkaan kuplan, ja se kupla on täynnä surua. Sellaiselle surulle on paikka vain aikuisen sisällä. Pitäkää tätä varoituksena.

5 kommenttia:

  1. Todellakin vaikuttava, surullinen kirja joka minulla jäi mieleen todella hyvin. Taitaa itseasiassa olla yksi vaikuttavimmista kirjoista jonka olen lukenut:) Hieno arvio, sitä oli kiva lukea!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sanna! Tämä on tosiaan niitä kirjoja, jotka eivät unohdu... oetko (tai onko joku muu) nähnyt tämän elokuvana? Kiinnostaisi kovin.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintosta lukea postauksiasi!Kyseistä kirjaa en oo lukenut,mutta vaikuttaa lukemisen arvoiselta.

    Avasin uuden blogin.Sen löydät täältä:

    http://pienikuiskaustuulessa.blogspot.com/

    Tervetuloa ja kiitos kun olit mulle niin ihana!<3

    VastaaPoista
  4. Puhuttelevan oloinen kirja. Nimi on niin tuttu, että ihan vaivaa, mistä olen tästä kuullut tai lukenut aikaisemmin.

    VastaaPoista
  5. Kata, kiitos linkistä! Mutta en pääse sivulle, voisitko laittaa kutsun?
    Katja, ainakin tästä on tehty elokuva jonka nimen olet luultavasti kuullut.

    VastaaPoista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.