bg

Free background from VintageMadeForYou

torstai 7. helmikuuta 2013

Nils-Aslak Valkeapää: Kevään yöt niin valoisat



Niin kauas kuin silmä kantaa
meidän hienoja tuntureita

Mutta niin monta askelta sinun luoksesi

Nils-Aslak Valkeapää: Kevään yöt niin valoisat
Kirjayhtymä 1980
Alkuteos: Giða ijat cuov'gadat

Saamelaiskulttuurin viikko jatkuu, vaikka varsinainen juhlapäivä oli eilen. Saamelaisen taiteen suuri poika Nils-Aslak "Aillohaš" Valkeapää (1943-2001) oli muusikko, runoilija ja kuvataiteilija, ja hän on edelleen kansainvälisesti tunnetuimpia saamelaiskulttuurin sanansaattajia maailmalla.

Valkeapään runot ovat hänen itsensä mukaan "yhden ihmisen ajatuspisaroita", jotka usein kumpuavat joikuperinteestä. Lyhyissä, pelkistetyissä runoissa on samaa hiljaista avaruuden tuntua kuin perinteisessä kiinalaisessa ja japanilaisessa runoudessa.

Tuuli jutaa tuntureita
syksy riisuu sydämeni
riipii lehdet 

Jäätyvillä järvillä
huutelevat vielä hanhet

Kevään yöt niin valoisat kuvaa vähäeleisen kauniisti ja väkevästi saamelaista sielunmaisemaa, jossa ihminen on pieni ja luonto suuri. Saamelaiseen identiteettiin voimakkaasti kuuluva luontoyhteys on vahvasti läsnä niin runoissa kuin kuvituksessakin, joka myös on lähtöisin Valkeapään omasta kynästä.



Kevään yöt niin valoisat on myös kertomus rakkaudesta. Muutamin tarkoin siveltimenvedoin Valkeapää kuvaa rakkauden vuodenkiertoa: kevään haaveita, kesän onnea, syksyn ikävää, talven pitkää odotusta. 

Mutta kun ehdin luoksesi
en enää tiedä
mitä pitäisi sanoa
minne kädet panna

yksinäisten öiden pitkät ajatukset 
lentelevät lokkeina meren yllä


Valkeapäältä ilmestyi yhteensä 8 runokokoelmaa, joista vain kaksi (Kevään yöt niin valoisat ja Aurinko, isäni 1988) on käännetty suomeksi. Moni tuntee Valkeapään parhaiten musiikistaan, ja hänen elämäntyönsä keskeisiin saavutuksiin kuuluukin katoamassa olleen joikuperinteen elvyttäminen ja kovia kokeneen saamelaisen identiteetin vahvistaminen.


Iltaisin laulavat sinirinnat

On kevät

Sydämessäkin sulaa
jokin
narraa hymyilemään, joikata hyrehtimään


Tarinautti lokikirjaan: Nyt on pikku pakko hieman avautua omasta taustastani... Olen itse "kielipuoli" saamelainen: isäni ikäluokalle saamelaisuus ei ollut ylpeydenaihe, vaan pelon ja häpeän lähde. Suomenkielisessä koulussa saamelaiset joutuivat opettajien silmätikuiksi, omaa kieltä ei saanut käyttää, identiteetti poljettiin systemaattisesti suohon. Niinpä moni päätti säästää lapsensa samalta häpeältä eikä opettanut heille saamenkieltä, vaan kasvatti niin suomalaiseksi kuin suinkin. Opin kyllä saamea koulussa, mutta "omaa" kieltä siitä ei minulle koskaan tullut, ja puhun useita muita kieliä luontevammin kuin saamea.

Vasta kolmekympisenä minussa heräsi kiinnostus omia saamelaisjuuriani kohtaan, ja Nils-Aslakin taiteesta tuli minulle tärkeä matkaopas identiteettini etsinnässä. Enkä minä ole ainut: Aillohašin elämäntyöllä  on ollut suuri merkitys saamelaisten kollektiivisen trauman parantamisessa pitkään jatkuneen suomalaistamis-/norjalaistamis-/ruotsalaistamis-/venäläistämispolitiikan ja häpeän vuosikymmenten jälkeen. 

Ja oletko kuullut
miten Elle-täti sanoo
eihän saamelainen mitään mahda

Älä huoli siitä
hän on viisikymmentä vuotta
joutunut sitä opettelemaan

Ajattele ennemminkin 
kuka häntä opetti

Aillohaš

Summa summarum: En tiedä miksi toinen puu / on toista suurempi /päivä toista valoisampi
Sydän vain itkee / ihmisten tähden / päivästä päivään
Rakastetun saamelaistaiteilijan runoja saamelaisesta sydämestä. 

P.S. Niille jotka kiinnostuivat ja haluavat kuulla Ailusta lisää, suosittelen lämpimästi hänestä tehtyä dokumenttia "Tuuli käy läpi sydämein". 

Váimmustan lea biegga / Tuuli käy läpi sydämein

14 kommenttia:

  1. Vaikutuin noista runoista, niihin mahtuu paljon, kokonaisia tunnetiloja ja mielenmaisemia!

    Oli myös kiinnostavaa ja koskettavaa lukea omasta tiestäsi saamelaisen kulttuurin pariin. Nyt aika alkaa onneksi olla erilainen ja nykylapset voivat toivottavasti olla ylpeitä saamelaisuudestaan. <3

    Olen muuten nyt lukenut töiden puolesta tekstiä, jossa ollaan kirjailijakodeissa. Yksi koti on Nils-Aslak Valkeapään Lásságámmi. Jossain aiemmassa kommentissa kerroin, että haluaisin käydä siellä. Nyt vielä enemmän, mutta Jäämeren rannalle on pitkä matka. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan niin, Katja! Sinä vuonna kun minä kirjoitin ylioppilaaksi, valmistuivat meidänkin lukiossa historian ensimmäiset ylioppilaat, jotka saivat tehdä yo-kokeet omalla äidinkielellään eli saameksi. Ja yliopistoissa yms. on saamelaiskiintiöt, eikä kukaan ole katsonut minua nenänvartta pitkin ainakaan saamelaisuuden tähden ;) Tosin paljon ei moni vieläkään saamelaisista tiedä. Kerran joku eteläntyttö oli kysynyt veljeltäni, mistä hän on kotoisin. Kun veli vastasi että Tunturi-Lapista, tyttö oli kysynyt: "Voiko sieltäkin olla?" :D

      Poista
  2. Sait minut matkaamaan ajassa taaksepäin: kirjoittelin joskus teininä ylös noita ihastelemiani runoja. Hienosti kirjoitit. Minua aina jaksaa ihmetyttää se, kuinka vähän saamelaista historiaa ja kulttuuria opetetaan kouluissa lapsille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna. Rupesin miettimään, että se taitaa olla aika paljon opettajasta kiinni, kuinka paljon ja mitä saamelaisuudesta puhutaan. Citysaamelaisten yhdistys järjestää paikkakunnasta riippuen (eniten pk-seudulla) erilaisia saamelaiskulttuuritempauksia yms. mutta en tiedä mahtavatko kouluvierailuja tehdä ja jos tekevät niin kuinka suosittuja ovat... Saamelaisten kansallispäivän puitteissa ainakin sellainen voisi olla hyvä idea jos ei sitä jo tehdä.

      Poista
    2. Totta, varmasti on paljon opettajista kiinni, ja tietenkin myös kirjoista ja opetussuunnitelmasta. Esimerkiksi historiankirjoissa ei ainakaan minun kouluaikanani ollut halaistua sanaa saamelaisista.
      Saamenkieli voitaisiin minun puolestani myös laittaa kolmanneksi viralliseksi kieleksi. Lueskelin juuri viime vuonna, kuinka Uudessa Seelannissa suunnittelevat pakollista maorinopetusta kouluissa. Mies kävi siellä osan ala-astetta ja jo silloin opetettiin maoria monissa kouluissa ja kaikki tärkeimmät tarinat ja tavat olivat kaikille lapsille tutut.

      Poista
    3. Hii, se olisikin hienoa jos koulussa opittaisiin edes saamen perusteet! Tai "saamelaisen kielen ja kulttuurin kurssi" kuulostaisi myös aika hienolta... :)

      Poista
  3. Kiitos tämän pohjoisen kirjallisuuden klassikon hienosta esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Jaana, oli ilo ja kunnia blogata Ailusta.

      Poista
  4. Hieno video, ja tuo Nils Aslakin esittely..:)
    Varmaan palaan vielä tänne, kiitos Elma Ilona!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, Aili! Itsekin aion katsoa tuo dokumentin kun joudan, en ole tainnut sitä kokonaisuudessaan nähdäkään.

      Poista
  5. Hei! Oli hienoa kuulla taustastasi. Sattumalta kuulin radiosta etelässä asuvan saamelaisen naisen haastattelun, joka esitteli, miten pitää lapsilleen yllä saamen kieltä. Ei se helppoa ole, jos on lähes ainoa kontakti, mutta aikovat mm. kuunnella saamelaista rap-musiikkia. Luulen että tästä modernista saamelaiskulttuurista tiedetään vielä vähemmän kuin vanhemmasta.

    VastaaPoista
  6. Hyvä havainto, Kirjanainen! Kuinkahan moni ei-saamelainen osaa nimetä yhtään porokuninkuusajojen tai Sami Grand-Prix-laulukilpailun voittajaa, tai suopunginheiton maailmanmestaria...?

    VastaaPoista
  7. Kiitos tästä. Olen jo pitkään etsinyt Valkeapään runojen suomennoksia, sen jälkeen kun näin Yleltä dokumentin hänestä vuosia sitten. Noihin pieniin säkeisiin mahtuu niin paljon.

    VastaaPoista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.