bg

Free background from VintageMadeForYou

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär


On varhainen aamu. Yhtä ihana kuin maailman ensimmäinen aamu. Karhuluolan uudisasukkaat vaeltavat metsänsä halki ja heidän ympärillään on kevään koko ihanuus. Kevät elää kaikissa puissa ja vesissä ja kaikissa vehreissä näreiköissä, se visertää ja suhisee ja murahtelee ja laulaa ja solisee, kaikkialta kuuluu kevään raikas, villi laulu. 

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär
WSOY 1981
Alkuteos: Ronja Rövardotter
Kuvitus: Ilon Wikland
Suomentanut: Tuula Taanila

Sinä yönä kun Ronja syntyy, hurja ukkosmyrsky riehuu metsässä ja halkaisee kahtia linnan, jossa ryöväriruhtinas Matias ja ryövärijoukkoineen asustaa. Isänsä Matiaksen hellästi rakastama Ronja varttuu pian nuoreksi tytöksi, ja metsästä tulee hänen toinen kotinsa. Metsässä vaanivat myös monet vaarat: häijyt männiäiset, sumussa laulava manhon väki, sekä pahimpana kaikista kammotut ajattarat, joiden kauneudelle vain niiden julmuus vetää vertoja. Mutta Ronja ei pelkää, sillä Matiaksenmetsässä pärjää vain peloton.

Eräänä päivänä Ronja kohtaa Birkin, ikäisensä pojan, josta tulee hänen veljensä. Pahaksi onneksi Birk on kilpailevan ryöväriruhtinaan poika, joten heidän on pidettävä ystävyytensä salassa. Kun Matias saa tietää asiasta, hän lakkaa puhumasta Ronjalle, eikä suostu edes lausumaan ääneen tyttärensä nimeä. Ronja päättää hylätä isänsä linnan ja muuttaa Birkin kanssa metsään.

Astrid Lindgrenin klassikkokirja kertoo rohkeudesta, vapaudesta, rakkaudesta luontoon ja siitä, miten helposti kaikki voi mennä pilalle ihan turhaan.  Mutta ennen kaikkea se on ylistyslaulu ystävyydelle, joka on elämääkin suurempi.

- Äläkä ikinä unohda, mitä minä olen sinulle sanonut: varo putoamasta Helvetinkuiluun!
Ja sitähän juuri Ronja varoisi. Se olisi parasta mihin saattoi ryhtyä kun ajattarat raivosivat metsässä.

- Jos minä olen sanonut että minä ratsastan, niin silloin minä ratsastan!

Tarinautti lokikirjaan: Olen lukenut Ronjan nyt kolmesti, ja yhtä monta kertaa olen menettänyt sydämeni sille. Kymmenvuotiaana kirja oli jännittävä seikkailu, kaksvitosena koskettava tarina sielunsisaruksista, ja nyt kun itselläni on oma "ronja", koin entistä vahvemmin myös tarinan vanhempien ja lasten välisestä rakkaudesta.

- Olenko minä nyt sinun lapsesi, Matias?



Eskari-ikäinen esikoiseni kuuntelee jo sujuvasti kokonaisia lastenromaaneja jatkokertomuksina iltaisin. Ronja Ryövärintyttären suhteen olin kahden vaiheilla: lukeako se tytölle jo nyt, vai odottaako vielä että tyttö vähän kasvaa? Koska Lindgrenin Kultasiskoni oli tytöstäni niin ihana eikä yhtään liian surullinen, päätin uskaltaa. Ja kävi kuten oli arvellut: tyttö piti kirjasta kuin hullu puurosta, ja olisi voinut vaikka heti aloittaa sen uudelleen alusta. Meidän perheessä ollaan siis Ronja-faneja jo kolmannessa polvessa :)

Miten hyvä oli rakastaa toista niin ettei tarvinnut pelätä edes vaikeinta, siitä he puhuivat, vaikka kumpikaan ei kuullut sanaakaan.


 Summa summarum: - Älä säikähdä, Birk, Ronja sanoi. Nyt tulee minun keväthuutoni!
Ja Ronja kirkaisi, kirkkaasti kuin lintu, huusi riemuhuudon niin että se kuulii kauas metsään.




10 kommenttia:

  1. Voi, tämä on minun oma henkilökohtainen Lindgren-suosikkini! Aivan ihana. Olen lukenut tämän jo myös esikoiselleni, ja hän rakastaa tätä myös. Hän leikkii paljon Ronjaa ja Birkiä :-). On totta, mitä sanot: kirjan erilaiset tarinat avautuvat eri tavoin eri ikäkausina. Eipä olekaan ihme, että tämä tarina on niin superihana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, tämä on yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani! Ihanaa että tytärkin nyt rakastui siihen.

      Poista
  2. Tämä on niin ihana. Ronja on minunkin Lindgren-suosikkini. En muista, miten vanhana äiti tämä on minulle lukenut, mutta aika pian opittuani lukemaan sain tämän joululahjaksi ja joitakin vuosia sitten halusin tämän ruotsiksikin ja silloin tämän viimeksi myös luin. Pitäisi lukea taas uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, minunkin on kai pikkupakko saada tämä hyllyymme vähitellen "lapselle lahjaksi" :D

      Poista
  3. Mikä sattuma, olen juuri lukemassa tätä 6- ja 7-vuotiailleni iltaisin. Olemme vielä aika alussa mutta pitävät tosi paljon. Molemmille se on myös luettu jatkokertomuksena eskarissa eli tietävät tarinan. Jossain määrin kirosanat herättää huomiota ja alkuun poika vain odotti milloin kuuluu "Helvetinkuilu"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin helvetinkuilut ja muut kirosanat saivat aikaan riemastunutta tirskuntaa... ;)

      Poista
  4. Oi, aivan ihana kuvitus! Jokohan meidän 4,5-vuotias malttaisi...? Toistaiseksi ollaan luettu vasta Muumipeikkoa. Lindgrenit olivat kyllä suuria lapsuuden suosikkejani, mutta taisin olla hieman vanhempi niitä lukiessani / kuullessani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolitie, me siirryimme muumikirjoista Ronjaan ja aivan yllätyin, kuinka varauksetta tyttö kirjaan rakastui. Ahmimme sen läpi muutamassa päivässä, sitä piti lukea päivälläkin kun tyttö ei malttanut odottaa iltaan :D

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.