bg

Free background from VintageMadeForYou

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Eric Carle: Erakkorapu etsii kotia


Maaliskuussa Erakkorapu tapasi merivuokkoja. Ne keinuivat hiljalleen puolelta toiselle veden mukana. "Olettepa te kauniita!" Erakkorapu sanoi. "Haluaisiko joku teistä asua taloni katolla? Se on niin kovin arkinen." "Minä tulen", kuiskasi pieni merivuokko. Hellästi Erakkorapu nosti sen saksellaan kotilonsa päälle.

Weilin + Göös 1989
Alkuteos: A House For Hermit Crab
Suomentanut: Silja Hiidenheimo


Erakkorapu elää meren pohjassa, vanhassa tyhjässä kotilossa. Mutta eräänä tammikuun päivänä se huomaa kotinsa käyneen liian ahtaaksi. Se lähtee etsimään uutta kotia, ja löytääkin kotilon joka on sopiva, joskin hieman karu ja ankea. Vuoden varrella erakkorapu tapaa monenlaista merenpohjan väkeä, ja uusien ystäviensä avulla sen kodista tulee yhä kauniimpi. Mutta vuoden lopulla se huomaa kasvaneensa jälleen kuorestaan ulos...

Pikku toukka paksulaisen luoja Eric Carle näyttää ja kertoo mielellään maailman pienistä ihmeistä. Erakkorapu etsii kotia sukeltaa eteläiseen mereen, ja erakkoravun matkassa pienet lukijat saavat tutustua merenpohjan ihmeellisiin olentoihin. Kirjan alussa ja lopussa on tietoiskut kirjassa esiintyvistä eliöistä.

Elokuussa Erakkorapu vaelsi ystävineen meriheinämetsikköön. "Täälläpä on pimeää", ajatteli Erakkorapu. "Kylläpä on vähän valoa", mutisi merivuokko. "Onpa hämärää", kuiskasi meritähti. "Onpa synkkää", valitti koralli. "En näe mitään", sanoi etana. "Aivan kuin olisi yö!" huudahti merisiili.


Tarinautti lokikirjaan: Yksi ensimmäisistä kirjoista, joita rakastin, oli Eric Carlen rakastettu reikäkirjaklassikko Pikku toukka paksulainen. Vasta aikuisena tulin tietämään, että Carle on tehnyt myös muita veikeitä kuvakirjoja. Tätä kirjaa en ole ennen löytänytkään, onneksi löysin nyt. Lapset tykästyivät Pikku toukasta tuttuun tyyliin, ja vaikka tässä kirjassa ei reikiä olekaan, oli meillä silti kirjan parissa  pitkä ja rattoisa hetki. Tätä kuulemma ei saa heti palauttaa kirjastoon, se täytyy lukea uudestaan, määräsivät lapset - ja meikämamma ilomielin suostui.

Summa summarum: "Voi, mahdollisuuksia on niin paljon! Tuskin maltan odottaa, että pääsen aloittamaan." Merellinen tarina löytämisestä, luopumisesta, saamisesta ja antamisesta.

12 kommenttia:

  1. Ihana vähän vanhempi lastenkirja. Nämä aarteet helposti jää huomiotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin olisi ehkä jäänyt tämä välistä, jos en olisi bongannut kirjailijan nimeä. Nyt toivon että vaikka kirpparilta tai huutonetistä bongaan tämän jonakin päivänä...

      Poista
  2. Sinulle on blogissani haaste. (:

    VastaaPoista
  3. Äh, voi aikamonet muutkin ovat näköjään sua haastamassa! Mutta mun blogissani on sulle vielä yksi haaste! :D

    Hih, kirjan nimi Erakkorapu etsii kotia kuulostaa kyllä aivan vastustamattoman veikeältä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa ollenkaan, the more the merrier! :D Näitä haasteita on niin kiva tehdä.

      Poista
  4. Blogissani on sulle ylläri. :-) Otathan yhteyttä viimeistään viikonlopun aikana. :-)

    VastaaPoista
  5. Blogissani on sinulle jotain! Kuten näyttää monen muunkin blogissa olevan :)

    Erakkorapu vaikuttaa sympaattiselta kirjalta, vaikkei meillä tuota toukkakirjaakaan ole luettu. Ehkä pitäisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, nytpä minulla on viljalti hauskaa iltapuhdetta :D

      Lukekaa ihmeessä ainakin Pikku toukka paksulainen! Lapset rakastavat reikiä ruuissa joita toukka syö, ja aikuista liikuttaa kaunis kasvutarina toukasta perhoseksi <3

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.