bg

Free background from VintageMadeForYou

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Tove Jansson: Näkymätön lapsi


Hän laskeutui selälleen sammalikkoon ja katsoi kevättaivaalle, joka oli laelta kirkkaan sininen ja puiden latvojen yläpuolelta merenvihreä. Ja hänen kevätlaulunsa alkoi liikehtiä jossain hatun alla. Siinä oli yksi osa odotusta ja kaksi osaa kevätkaihoa ja loput hillitöntä yksinolon hurmaa.
             (Kevätlaulu)

Tove Jansson: Näkymätön lapsi
Alkuteos: Det osynliga barnet, 1962
WSOY 1962
Suomentanut: Laila Järvinen

Viljonkka uskoo onnettomuuksiin, hemuli rakastaa hiljaisuutta mutta päätyy huvipuistoon töihin. Pitkästynyt Muumipappa lähtee selvittämään hattivattien salaisuutta, Nuuskamuikkusen kevätrauhaa häiritsee nimetön ihailija. Ja eräänä päivänä Tuutikki tuo muumien luo pikkutytön, joka häijyn tätinsä luona on muuttunut näkymättömäksi. Onneksi muumimamma löytää viisaan isoäitinsä muistiinpanoista ohjeen, mitä tehdä kun tuttavat tulevat sumuisiksi ja heitä on vaikea nähdä. 

Tove Janssonin muuminovellit ovat hauskoja, vakavia, mietteliäitä ja tarkkanäköisiä tarinoita - todellisia klassikoita, joilla on sanottavaa sekä lapsille että aikuisille.



Ja sitten homssu pysähtyi aivan hiljaa luhtaniitylle ja kuunteli.
Jossain kaukana lähtivät kummitusvaunut vierimään, ne iskivät punaista tulta yli varvikon, ne kitisivät ja natisivat ja kulkivat yhä hurjempaa vauhtia.
- Sinun ei olisi pitänyt koskaan kuvitella sellaisia olevankaan, homssu sanoi itsekseen. - Siinä ne nyt ovat. Juokse!
              (Kamala tarina)



Kunpa olisikin saanut puhua, se esti niin hyvin ajattelemasta. Eikä asia sillä parantunut, että luopui suurista vaarallisista ajatuksista ja yritti pelastautua pienten ja ystävällisten ajatusten pariin. Silloin hattivatit saattoivat luulla erehtyneensä hänestä ja arvella, että hän olikin vain tavallinen kuisti-isä...


Tarinautti lokikirjaan: Näkymättömän lapsen novellit jaksavat ihastuttaa vuodesta toiseen. Vanhat suosikkini (Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin, Kevätlaulu ja Kuusi) ovat edelleen yhtä ihania kuin muistin. Joka lukukerralla olen lisäksi löytänyt uuden lempparin. Tällä kertaa sellaisiksi nousivat Kamala tarina sekä Hemuli joka rakasti hiljaisuutta. (Varsinkin jälkimmäisen ymmärtämistä edesauttoi suuresti hiljattain lukemani väitöskirja Vilijonkka ikkunassa, jonka älykäs analyysi sai näkemään hemulia repivän sisäisen ristivedon entistä kirkkaammassa ymmärryksen valossa.)


Kadonnut kirjava maailma: puuta, silkkiä, teräslankaa, paperia ja ruostunutta rautaa. Se tuijotti surullisena ja odottaen hemulia, ja tämä tuijotti vastaan pakokauhun vallassa
(Hemuli joka rakasti hiljaisuutta)

Tarinoitten perusvire on filosofinen ja jokseenkin totinen. Vakavuutta kuitenkin keventää Janssonille tyypillinen komiikka, ja muutamissa tarinoissa myös irrotellaan kunnolla. Kertomuksista hilpein ja suloisin on kokoelman päättävä Kuusi, jossa hemulit ja muut ovat ymmärtäneet koko joulun ihan väärin.

- Sinä olet kyllä ensimmäinen jonka mielestä joulu on hauska, sanoi muumipappa. - Etkö sinä ollenkaan pelkää mitä tapahtuu kun se tulee?
(Kuusi)

Luin kokoelman tarinat myös 6-vuotiaalle tytölleni. Hän piti niistä kaikista. Suurimman suosion saivat Sedrik, Kuusi ja Kamala tarina - sekä tietysti Kertomus näkymättömästä lapsesta. Ninnin muodonmuutos jaksoi kiinnostaa lapsukaista niin, että luimme tarinan peräti kolmesti!

Summa summarum: Hänen oma myrskynsä oli aina kauhein, mutta niinhän oli aina ollut. Ja syvällä sisimmässään Vilijonkka oli hiukan ylpeä onnettomuuksistaan, jotka olivat yksinomaan hänen.

10 kommenttia:

  1. Näkymätön lapsi on minun kaikkein lemppareiden lemppari muumikirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, nämä ovat todella ajattomia ja iättömiä tarinoita! Paljon puhuu se että 6-vuotias ja 37-vuotias ovat kirjaan tasan yhtä ihastuneita:)

      Poista
  2. Näkymätön lapsi on oma suosikkini heti Taikatalven jälkeen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime kuussa luin Taikatalven, nyt oli tämän vuoro. Seuraavaksi mahtaa olla oman suosikkimuumini, Muumipapan ja meren vuoro...

      Poista
  3. Rakastan, rakastan näitä niiiiin paljon! Näkymätön lapsi on niin kaunis, vaikka surullinen tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat! Ja onneksi Ninnin tarina saa valoisan lopun :)

      Poista
  4. Minullakin tuntuu suosikit vaihtelevan lukukerroittain. Viimeksi pidin kovasti tarinoista Hattivattien salaisuus sekä Hemuli joka rakasti hiljaisuutta. Kuusi luettiin tyttöjen kanssa jouluaattona, ehkä siitä muodostuu perinne... Tällä kokoelmalla ja erityisesti yhdellä sen tarinoista on tärkeä paikka sydämessäni. Ihania, ihania muumikirjoja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava idea jouluperinteeksi! Ja keväisin voisi lukea Kevätlaulun... muumitarinat <3

      Poista
  5. Pidän paljon muumeista, mutta itse tarina näkymättömästä lapsesta on hyvin ikimuistoinen.

    Janssonilta suosikkini on Kuka lohduttaisi Nyytiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana Nyyti! Luin sen taannoin englanniksi lapsilleni, toimi enkuksi jopa vielä paremmin kuin suomeksi.

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.